Paavali opettaa, että kaikki, jotka ovat vanhurskautettuja ja sovitettuja Jumalan kanssa, ovat saaneet tämän siunauksen uskon kautta ja luottamalla Jumalan armoon (Room.4:16, 5:1-2).

tällä oppitunnilla yhdistämme tämän Paavalin perusopetuksen siihen, mitä hän uskoo ja opettaa kuuliaisuudesta ja vanhurskauden teoista.

1″uskon Kuuliaisuus”

Paavali aloittaa ja päättää kirjeensä roomalaisille lausumalla tehtävästään. Se on ”saada aikaan uskon kuuliaisuus” (Room. 1:5, roomalaisille l6: 26).

Paavali onnittelee Rooman kristittyjä siitä, että he ”tottelivat sydämestään sitä opin muotoa”, jota hän heille saarnasi (Room.6:7). Tämä tekee selväksi, että Paavali ei puolusta ”vain uskoa” (sanaa, jota Paavali ei missään käytä). Hän kannattaa tottelevaista uskoa.

Paavali ei tietenkään tarkoita, että tottelevaisuus ansaitsee vanhurskauttamisen, koska jos niin kävisi, niin vanhurskauttaminen ei olisi armosta uskon kautta lahjana, vaan se olisi meille kuuluva palkka (Room.4:4).

Paavali sanoo, että yksi ” ei toimi, mutta uskoo…”(Room. 4: 4-5). Hän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen ei yritä ansaita tietään taivaaseen tottelevaisuuden teoillaan. Jos se olisi mahdollista, miksi tarvittaisiin Lunastajaa?

siksi ihmisen tulee totella Jumalaa uskossa ja saada siten lunastus ja vanhurskautus lahjaksi Jumalalta. Paavali korostaa, että jos ihmisen tottelevaisuus ei perustu uskoon, niin se ei oikeuta häntä.

kuitenkin Paavali olisi myös ensimmäinen, joka sanoisi, että jos ihmisen usko ei ole tottelevainen, niin hän ei tule vanhurskautetuksi tuon uskon kautta. Paavalilla ei ole mitään ongelmaa tehdä tottelevaisuudesta välttämätöntä vanhurskauttamiselle: ”Te olette sen orjia, jota te tottelette, joko synnin, joka johtaa kuolemaan, tai kuuliaisuuden, joka johtaa vanhurskautukseen” (Room.6:16).

kun Paavali puhuu uskon ”ilman tekoja” laskemisesta vanhurskaudeksi (Room.4:6), Hän ei selvästikään tarkoita uskoa, josta puuttuu kuuliaisuus. Sen sijaan hän tarkoittaa uskoa joksikin muuksi kuin teoiksi ja työskentelyä tekojen kanssa (vrt.Jaak. 2:21-24).

jos ymmärtäisimme Paavalin väärin ja ajattelisimme hänen ehdottavan uskoa ilman tottelevaisuutta parannukseksi syntiin, silloin ymmärtäisimme erehdyksemme, kun tulisimme edellä mainittuihin kohtiin, joissa Paavali puhuu ”uskon kuuliaisuudesta” (Room.1:5, room. l6:26).

2 Abrahamin usko

Vanhurskauttaminen ja sovitus armosta uskon kautta oli Patriarkaalisena aikana voimassa ollut järjestelmä. Patriarkka Abraham huomasi, että hänen uskonsa antoi hänelle syntien anteeksiannon siunauksen (Room.4:3-8).

Paavali käyttää Roomalaiskirjeessä kokonaisen luvun käyttäen Abrahamia uskon kautta tapahtuvan vanhurskauttamisen paradigmana eli mallina. Paavali osoittaa meille, että vanhurskauttaminen uskon avulla ei ollut ainoastaan Aabrahamin etu eikä mikään erikoisetu hänelle. Se oli kaikkien aikojen kansoille, sillä mitään eroa ei ole (Room.3:22-25).

on aina ollut totta, että” vanhurskaat elävät uskosta ” (Room.1:17, hab. 2:4). Mutta kun tarkastelemme tätä esimerkkiä Abrahamin uskosta ja siunauksesta, huomaamme Jumalan sanovan Abrahamille: ”sinun siemenessäsi siunataan kaikki kansakunnat maan päällä, koska sinä kuulit minun ääntäni” (1. Moos. 22: 17-18).

niin selvästi kolme asiaa pitää paikkansa:

(1) Aabraham vanhurskautettiin uskosta.

”Abraham uskoi (uskoi) Jumalaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Room.4:3, 1. Mooseksen kirja 15:6).

(2) Abrahamia perusteltiin tottelevaisuudella.

Jumala sanoi hänelle: ”sinun siemenessäsi (jälkeläisessäsi) kaikki maan kansat tulevat siunatuiksi, koska sinä tottelit minun ääntäni” (1.Moos. 22: 17-18).

nyt Aabraham turvautui vanhurskauttamiseensa siihen luvattuun siemeneen, joka on Kristus (Gal.3:16). Aabraham ei saanut tätä lupausta yksistään uskosta, vaan uskosta ja kuuliaisuudesta, kuten Jumala itse julisti,”…koska te kuulitte minun ääntäni ” (Moos.22:17-18).

(3) Olemme oikeutettuja kuin Abraham.

ne, jotka ”seuraavat isämme Abrahamin uskon askeleita” (roomalaisille 4:12) vanhurskautetaan Abrahamin tavoin Abrahamin uskon kautta — ”vanhurskautetaan lahjana Jumalan armosta, sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room.3:23-24).

jos seuraamme Abrahamin askeleita, otamme Kristuksen vastaan niin kuin hän sai Kristuksen, koska uskomme on kuuliaista uskoa kuin hänen. Niinkuin Jumala sanoi hänelle, niin se on meille:”…Mooseksen kirja 22:17-18, cf Gal.3:6-9, Gal. 3: 26-29).

3 tekojen arvo

Jumala arvostaa suuresti vanhurskauden tekoja, joita teemme uskon kautta. Paavali tekee tämän selväksi meille sanoessaan…

” siksi kehotan teitä, veljet, Jumalan armon huomioon ottaen uhraamaan ruumiinne elävinä uhreina, pyhinä ja Jumalaa miellyttävinä-tämä on hengellinen palvontatekonne. Älkää enää mukautuko tämän maailman malliin, vaan muuttukaa mielenne uudistumisen kautta. Silloin voit koetella ja hyväksyä, mikä Jumalan tahto on-hänen hyvä, miellyttävä ja täydellinen tahtonsa.”(Room.12:1-2 NIV).

tästä tiedämme, että kun uhraamme itsemme Jumalalle, Hän on mielissään. Hän ei tietenkään laske työtämme uhriksi syntien edestä, koska Kristus kuoli syntiemme edestä ja hänen ruumiinsa oli uhri syntiemme edestä. Jumala pitää kuitenkin ruumiimme antautumista hänen tahtonsa toteuttamiseen hänelle mieluisana uhrina.

usko olisi arvoton ilman tällaista tottelevaisuutta. Jumala ei näe mitään arvoa uskossa, jossa ei ole tekoja, sen enempää kuin hän näkee arvoa teoissa, joissa ei ole uskoa. Siksi, kuten näimme oppitunnin alussa, Paavali yritti niin kovasti ”saada aikaan uskon kuuliaisuuden” (Room.1:5, room. l6:26).